sunnuntai 20. elokuuta 2017

Maailmanconista käteen jäänyttä

Monet ovat tämän viikon kuluessa kertoneet Facebookissa omista Wolrldcon-kokemuksistaan. Oma conini meni enemmän Finncon-vaihteella ja kunnon pörrääminen ulkomaalaisten fanien kanssa jäi valitettavan vähälle. Mutta ehtiihän tuota.

Viiden päivän aikana ehti tapahtua yhtä ja toista. Ostin tapahtumasta semi-oikeankokoisen Wonder Woman -pehmon ja c-kasetin, tapasin vanhoja ja uusia ystäviä, pääsin sanomaan "Rrrrrrrenee!" kyseisen nimiselle ihmiselle kädet avoimena halaukseen, luulin hetken päässeeni heittämään Joe Abercrombien ulos ohjelmasalista Atoroxin tieltä, kirjoitin jotain mikä päätyi STT:n uutisiin ja näin asioita joita te ihmiset ette uskoisi.

Tapahtuma oli myös varsin tuottoisa ja hedelmällinen. Englanninkielisiä Spinejä meni kaupaksi, useampaakin projektia pystyi tapahtuman aikana edistämään kiitettävällä tavalla ja ehdinpä käydä muutaman mielenkiintoisen keskustelun ulkomaalaisten fanienkin kanssa. Niistä pari on siteeraamisen arvoinen.

Toinen lähti liikkeelle siitä, kun innostuin kuvailemaan Jussi Katajalan vaihtoehtohistorianovellia "Jotta taidat suomen kielen" eräälle amerikkalaisfanille, ja jouduin selittämään mitä tarinan konnina esiintyvät "suomalaiset", jotka siis meidän aikalinjassamme tunnetaan "varsinaissuomalaisina" ovat.

Kuultuaan termin "Finland proper" fani pyöräytteli paljonpuhuvasti silmiään, ja minulla oli tekeminen yrittäessäni selittää, että termi on vailla arvolatausta. Jälkikäteen olen kuitenkin pohtinut, miten käsittämättömän elitistinen, imperialistinen, jopa rasistinen se oikeastaan on, vaikken ole sitä tähän mennessä tajunnutkaan. Ja sikäli kun olen keskustellut siitä muutamaan muun täkäläisen kanssa, ei ole moni muukaan.

Toinen, olkoonkin valitettavan lyhyt keskustelu käytiin mukavan, vanhemmanpuoleisen niin ikään USA:laisen pariskunnan kanssa, ja aihe siirtyi niinkin tulenarkaan aiheeseen kuin suomalaisten ja amerikkalaisten uskonnollisuuteen tai pikemminkin niiden eroihin.

Pariskunta kertoi olevansa ateisteja, ja vahvisti tarinat siitä, miten hankalia sosiaaliset tilanteet, joissa esille nousee kysymys siitä mihin kirkkoon kuuluu, heille ovat. Pariskunta kertoi tavanneensa ateistien tapaamisessa, joita järjestetään salassa ja joissa nämä voivat tavata muita samanmielisiä, niin kuin mies ilmaisi: "...in the fear of being outed".

Tuli mieleen, että loppujen lopuksi asiat täällä meillä ovat sittenkin aika hyvin.