Loistavan alun eli elokuvan Santa Claus Conquers the Martians (1964) jälkeen toissavuonna vuorossa oli jo huomattavasti happoisempi Santa Claus vs. the Devil (1959), ja viime vuonna oli pakko lopulta turvautua piirrettyyn eli He-Manin and She-Ran jouluspesiaaliin (1985) jossa Skeletor suureksi harmikseen oppii joulun todellisen merkityksen.
Tänä vuonna menikin jo melkoiseksi arpomiseksi, ja päätin ajanpuutteen vuoksi turvautua vaihtoehtoon jota olen hieman vältellyt sen helppouden vuoksi, eli niinkin uuteen elokuvaan kuin Ernesti pelastaa joulun (1988). Olen katsonut elokuvan aikanaan, ja se paljastui uudella katsomiskerralla paitsi huomattavasti paremmaksi kuin muistelin, myös nopeammaksi katsoa kuin edeltäjänsä.
Joulupukki haluaa vetäytyä eläkkeelle jaettuaan lahjoja lapsille puolentoista vuosisadan ajan. Seuraajakin on jo katsottuna, työtön lasten kanssa hyvin toimeen tuleva näyttelijä. Mutta haluaako tämä ottaa pestin vastaan ja välttää Hollywoodin houkutukset? Ja saadaanko kotoaan karannut teinityttö löytämään uudestaan viattomuutensa ja joulumielensä? Entä mitä pitäisi tehdä tullin katossa kävelevällä porolaumalla? Ernest P. Worrelilla on jälleen töitä. Pelissä on joulun tulevaisuus sellaisena kuin me sen tunnemme.
Olkoon sitten kasarilapsen nostlagiaa, mutta tämä meni komeasti jouluelokuvien listani kärkeen. Mahtaakohan tässä olla paras koskaan tehty jouluelokuva. Ehkei nyt sentään. Mutta paras Ernesti-elokuva nyt ainakin.
