TURUN ENSIMMÄINEN PÄIVÄ
Pasi Karppanen
He katsoivat kerrostalon sisäpihalla lojuvaa ruumista. Jotain mustaa valui olennon päässä olevista ammottavista haavoista asfaltille. Kaikki kolme astuivat edelleen hieman huohottaen lähemmäs kammottavan näköistä raatoa, jonka pää oli nyt murskana.
Kiiltävät cd-levyt narskahtelivat heidän kenkiensä alla. Muutama hetki aiemmin oli tuntunut hyvältä idealta viskellä olentoa Nikon sisältä raahamalla Simon klassikko-levykokoelmalla, mutta vasta Simon käteensä nappaama pesäpallomaila oli tehnyt siitä lopun.
Kylmä hiki naamallaan Niko katsoi asfaltilla makaavaa ruumista. Hänen kasvoillaan oli yhdistelmä epäuskoa ja outoa kiinnostusta. Ison miehen likaiselle paidalle oli lentänyt mustaa nestettä. Kati piteli kättään suunsa edessä ja näytti kuin olisi voinut pahoin.
"Ei helvetti..." Simo sanoi ja katseli raatoa. Hän pyyhki kasvojaan samasta eritteestä, joka oli liannut Nikon paidan. Tietämättä mitä muutakaan tehdä hän pyyhki sitä sitten valkoiseen, olkoonkin jo paremmat päivänsä nähneeseen kauluspaitaansa.
"Mitä me nyt teemme?" hänen vieressään seisova Kati puuskahti lopulta. Simo tiesi mitä halusi tehdä, sillä siitä oli juuri hetkeä aiemmin keskusteltu. Simo vilkaisi Katia kasvoillaan vaivaantunut ilme.
"Simo!" Kati sanoi ja huokaisi syvään. "Viimeisen kerran! Me emme lähde hakemaan ja äitiäsi ja isäpuoltasi Piikkiöstä!"
"Miksei?" Niko kysyi kasvoillaan miehelle tyypillinen avoimen epätietoinen ilme.
"Niko", Kati huokaisi. "Älä tee tästä yhtään sen vaikeampaa kuin sen on pakko olla. Meillä pitää olla nyt oikea suunnitelma."
"No, on minullakin suunnitelma", Niko vastasi. Iso mies nosti toisen kätensä päänsä viereen, niin että hänen peukalonsa ja muut sormensa muodostivat c-kirjaimen.
"Luoja!" Kati puuskahti. “Onko se tosiaan sinun ratkaisusi kaikkeen?"
Niko kohautti olkapäitään. "Sitäpaitsi, Teppo soitti juuri. Hän ja Liisa ovat matkalla sinne myös."
"Miksi?" kysyi Simo.
"Koska minä sanoin heille, että mekin olemme", Niko sanoi virnistäen kuin pojankoltiainen. Simo ja Kati huokaisivat syvään.
* * *
Päästyään kadulle he suuntasivat kohti Kauppatoria. Simo piteli edelleen kädessään mustan aineen tahraamaa pesäpallomailaa heidän kävellessään pitkin kävelykatua. Se oli rauhallinen, vaikka vaikutti omituisen tyhjältä. Jopa torilla kaikki näytti Simosta vielä suhteellisen normaalilta.
Kun he olivat ylittämässä sitä Simo huomasi kuitenkin ihmisten ilmeissä kireyttä, jopa suoranaista pelkoa. Monet kiirehtivät torin yli isoja muovikasseja kantaen. Sitten Simo näki Eerikinkatua pitkin vyöryvän armeijan maastokuvioisen miehistönkuljetusauton. Se viimeistään todisti jonkin olevan vialla. Pahasti vialla, ajatteli Simo. Torin yli lensi helikopteri, luultavasti TYKSiä kohti.
Ylitettyään torin he kääntyivät kulman ympäri ja jatkoivat hetken päästä oikealle. Kolmikko käveli sisälle liukuovista ja astui hämärään baariin. Simo katsahti ympärilleen. Varhaisiltapäivän tapaan paikka oli hiljainen ja pöydissä istui vain muutamia ihmisiä. Taustalla soi vaimeasti jotain, joka kuulosti Queenilta. Liisaa tai Teppoa näkynyt. Simo toivoi, ettei kummallekaan ollut tapahtunut mitään.
Hän käveli baaritiskin luo ja löi pesäpallomailansa sille. "Kolme isoa, kiitos."
Tiskin takana oleva tummaan paitaan pukeutunut pyylevä mies nyökkäsi ja alkoi täyttää ensimmäistä tuoppia. Simo pohti miltä mahtoi räjähtäneisyydessään näyttää. Sitten hän vilkaisi tiskin päässä sanomalehden ääressä olevaa kanta-asiakasta. Mies katsoi häntä sanaakaan sanomatta.
“On ollut rankka päivä”, Simo sanoi nyökäten tervehdyksen ja sai kiitokseksi murahduksen ennen kuin mies syventyi uudestaan lehteensä.
He istuivat tuoppiensa kanssa alas pyöreään nurkkapöytään. Simo vilkaisi baarin lasiseinän läpi viereiseen valokäytävään. Käytävän neonvalot välkähtelivät epätahdissa ja valaisivat lasissa olevan naishahmon aika ajoin.
"Entä mitä me nyt teemme?" Kati sanoi puristaen sormillaan tuoppia edessään. Niko tyhjensi jo hyvää vauhtia omaansa. Simo vilkaisi kumpaankin ja hymyili.
"Nyt me vain odotamme että tämä kaikki selviää", Simo sanoi, nosti tuoppiaan ja iski toista silmäänsä.
