Ensinnäkin on koko suora kansanvaali, jossa niinkin epäoleellinen seikka kuin pelkkä äänimäärä riittää takaamaan voiton. Suomessa olisikin siirryttävä takaisin valitsijamiehiin, niin, että kullakin läänillä tai mielellään kunnalla olisi asukasluvun sanelema määrä valitsijamiehiä, jotka amerikkalaistyyliin menisivät eniten ääniä saaneelle ehdokkaalle.
Näin saataisiin aikaiseksi mielenkiintoisia vaa'ankieliläänejä tai -kuntia, jotka käytännössä ratkaisisivat vaalit. Myös äänestysprosentti saataisiin tällä tavoin laskettua amerikkalaiselle tasolle, koska esimerkiksi Keskustan ehdokkaan kannattajien ei olisi mitään mieltä Uudellamaalla tai Helsingissä vaivautua uurnille lainkaan, samalla tavalla kuin Vihreiden kannattajalla olisi turha tehdä niin maaseuduilla.
Jos tarkkoja ollaan, ylipäätään nykyinen monipuoluejärjestelmä on aivan liian kirjava ja tarjoaa tarpeettoman paljon vaihtoehtoja. Suomessa pitäisikin siirtyä länsimaiseen kaksipuoluejärjestelmään, niin että valittavien puolueiden ja näiden asettamien presidenttiehdokkaiden välillä olisi vain hiuksenhieno ero. Muitakin puolueita toki voisi olla, mutta niillä ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia saada ehdokkaitaan läpi.
Nykyisistä puoleista parhaita ehdokkaita kaksipuoluejärjestelmän puolueiksi lienevät SDP ja Kokoomus. Niille luonnollisesti pitäisi kehitellä myös oudot tunnuseläimet. Aasi ja elefantti on jo käytetty, joten demareilla voisi olla vaikkapa kenguru ja kokoomuslaisilla virtahepo.
Teknisiin yksityiskohtiin mennäksemme, ensinnäkin ovat nämä valitettavan yksinkertaiset suomalaiset äänestysliput. Niitä pitäisi monimutkaistaa lähemmäs amerikkalaista tasoa, niin että samalla kaavakkeella valittaisiin erilaisia lääni- tai kuntakohtaisia virkamiehiä tahi kansanedustajia. Harmillisen selkeästä yksikamarisesta eduskunnasta pitäisi siitäkin siirtyä vähintään kaksikamariseen.
Ylipäätään nykytyylinen keskusvaalilautakunta keskittää prosessia liikaa, ja se tulisi lakkauttaa. Eihän moiselle USA:ssakaan ole tarvetta. Jokaisella kunnalla tai läänillä olisi näin oikeus painattaa omat äänestyskaavakkeensa, niin että ne eivät olisi keskenään liian samanlaisia eivätkä muutenkaan tarpeettoman helppotajuisia.
Myöskään se että jokainen kansalainen on automaattisesti äänioikeutettu ilman erillistä äänestäjäksi rekisteröitymistä ei ole tätä päivää, saati se että tästä vieläpä ilmoitetaan postitse. Sunnuntaista vaalipäivänä tulisi myös luopua. Tuolla demokratian mallimaassahan yksi syy vaalien pitämiseen viikolla ilmeisesti on se, että pelätään äänestäjien määrän kasvavan muuten liikaa.
Myös äänestyspaikkoja on Suomessa ylimitoitetusti, ja jopa Helsingissä riittäisi hyvin yksi tai korkeintaan kaksi äänestyspistettä. Samoin vangeilta tulisi ottaa pois äänioikeus. Tämän seikan merkitys korostuu, kunhan myös vankien määrä Suomessa saadaan nostettua amerikkalaiselle tasolle. Tähän on vielä matkaa, mutta uskon että tuohon päästään sosiaaliturvan purkamisella ja yksityistämällä vankeinhoito.
Eräs asia joka tulisi suomalaisissa presidentivaaleissa niin ikään muuttaa, on nykyinen, suoraan sanoen naurettava käytäntö, että niiden voittaja selviää saman illan aikana, niin että sen päätteeksi ehdokkaat kättelevät toisiaan sopuisasti kameroiden edessä. Olen itse ollut mukana ääntenlaskijana eduskunta- ja kuntavaaleissa, ja onhan se vähän epäilyttävää, että homma on paketissa isossakin vaalipiirissä muutamassa tunnissa.
Homma voitaisiin hyvin venyttää Suomessakin kuvatuilla parannuksilla useampipäiväiseksi. Ennakkoääniä saisi alkaa laskea vasta vaali-iltaa seuraavana päivänä ja viimeisiä, vaa'ankielialueiden sekavia kaavakkeita pitäisi syynätä erityisen tarkkaan, siinä missä jomman kumman puolueen hallitsemalla alueella ei olisi niin väliä, vaikka joitakin säkillisiä ääniä hukkuisikin.
Ja kuten olemme viime päivinä nähneet, presidenttiehdokkailla sekä näiden kampanjakoneistoilla tulisi todellisessa demokratiassa olla oikeus nostaa prosessin aikana oikeusjuttuja sekä esimerkiksi vaatia ennakkoäänien mitätöintiä, perustuen vaikkapa siihen oliko jollain äänestyspaikalla jonkin puolueen toimitsija tupakilla juuri silloin kun jotain laatikkoa avattiin.
Myös ehdokkaisiin pitäisi satsata nykyistä enemmän. Mielellään nämä saisivat olla sen verran värikkäitä tapauksia, että esimerkiksi istuvaa presidenttiä pitäisi vaalihuoneistojen sulkeuduttua pitää pari päivää jotakuinkin koko esikunnan ja adjutanttien voimin suljettujen ovien takana Presidentinlinnassa, niin ettei tämä karkaa koko ajan tiedotusvälineiden eteen horisemaan omiaan.
Eihän mikään tästä yksinään toki nostaisi Suomea maailman kirkkaimman demokratian tasolle, mutta suunta ainakin olisi oikea.
