Artikkelissa on nimittäin eräs kohta, joka särähti omaan korvaani : "Hiukan vähemmän äidillistä empatiaa ja tilalle hiukan lisää vaativaa isänrakkautta, niin pärjäämme kaikki paljon paremmin." Äiti on empaattinen ja isä vaativa? Siinäpä vasta ihanat sukupuoliroolit.
Jokin aika sitten erään kaverini seinällä oli puhe lasten luisteluharrastuksesta, ja heitin ilmaan kysymyksen ostatetaanko pojille edelleen automaattisesti jääkiekko- ja työille kaunoluistimet. Kysymykseni oli vilpitön, joissain asioissa kun on menty allekirjoittaneen kouluajoista eteenpäin melko harppauksin, joten miksi ei siis myös tässä.
Näin onnellisesti asia ei kuitenkaan ole, siitä huolimatta että ikäluokkaa ei ole mikään pakko jakaa sukupuolitetusti jääkiekko- ja kaunoluisteluryhmiin. Pojan tai työn jalassa kun ei ole mitään mikä tekisi ne sopimattomaksi kumpaankaan luistimeen, ainakaan tietääkseni. Mikseivät lapset saisi itse valita kumpaan ryhmään haluavat?
Jos nimittäin itse saisin nyt takautuvasti valita, olisin halunnut niin paljon mieluummin kaunoluisteluryhmään. Pidin lapsena luistelusta, mutta liikuntatunnit kaukalossa henkikultansa puolesta peläten ja pystyyn jäätyen olivat traumaattisia. Joskus yläasteen lopulla ilmoitin vihdoin opettajalle, että kieltäydyn menemästä kaukaloon, ja sain luvan luistella sen ulkopuolella yksinäni. Tylsää puuhaahan se oli, mutta peittosi kaukalossa pelkäämisen.
Varmasti tuohon liittyy käytännön syitäkin, mutta jotenkin vallankumoukselliselta ajatus poikien ja tyttöjen sekaryhmistä jääkiekossa ja taitoluistelussa vallitsevassa asenneilmapiirissä tuntuu. Tyttö hokkareissa olisi varmaan monien silmissä "hyvä jätkä", mutta poika kaunoluistimissa, mikä ajatuskin. Paitsi että olympialaisten miesten vapaaohjelma. Hups.
Vaikka yhteiskunnassa on menty muuten eteenpäin tavoilla, jota olisi omina kouluaikoinani ollut vaikea kuvitella, etenkin mitä tulee etenkin sukupuolirooleihin tai koko sukupuolen käsitteeseen, tulee sellainen olo, että koululiikunta ja siellä vallitsevat asenteet ovat edelleen jonkinlainen luutuneiden ajatusmallien ja binäärisen sukupuoliajattelun linnake.
Mieleen tulee etsimättä muutaman vuoden takainen kohu, kun eräältä kiekkopomolta oli kysytty haastattelussa, eikö hän koe ongelmana että jääkiekkoilijoissa on niin vähän kaapista ulos tulleita homoja. Asiassa ei ollut hänestä mitään kummallista, ja mies kuittasi asian jotakuinkin vastauksella: "No, ei tässä lajissa oikein mammanpojat pärjää".
Että sellaisia asenteita.
